Keväällä säiden lämmetessä ja lumen sulaessa hautakivirivien väleistä törsöttävät edellisen kesän lakastuneet lehdet ja niiden lomasta nousevat voimakkaina ensimmäiset päivänliljojen vihreät versot. Joulun aikaan tuodut havukoristeet alkavat näyttää ränsistyneiltä ja talia kärkkyvien harakoiden nokkimia ja huiskin haiskin levittämiä muovisia hautakynttilöitä löytyy joka puolelta. Ensimmäiset muuttolinnut palaavat ja löytävät isoista vanhoista puista ja tiheistä pensaikoista rauhallisia pesäpaikkoja. Talven yli hautausmaan ruokintapaikalla vierailleet tiaiset ja varpuset aloittavat pesintäpuuhansa ja nopeimmille löytyy tuttu pönttö. Toivoa sopii, ettei kirjosieppo myöhemmin yritä vallata sitä. Oravia puikkelehtii kaikkialla, talven ruokakätköjä kaivellen ja jokunen aikainen poikue on jo syntynyt. Omaisia ja hautausmaan työntekijöitä alkaa näkyä hautakortteleissa yhä enemmän. Talven jälkiä siistitään ja valmistaudutaan kesäkauteen. Routa on liikutellut hautakiviä ja osa niistä on vaarallisesti kallellaan. Työskentely kallistuneen hautakiven edessä on vaikeaa ja vaarallista, sillä jopa satoja kiloja painava muistomerkki voi ihmisen päälle kaatuessa aiheuttaa suuria vahinkoja. Auringon lämmittäessä syksyllä istutetuista sipuleista alkaa työntyä lumikelloja, helmililjoja, talventähtiä, sinililjoja, krookuksia, hyasintteja, kevätkelloja, kurjenmiekkoja, narsisseja, tulppaaneja, laukkoja sekä koiranhampaita.
Alkukesä on varsin vilkasta aikaa. Nurmialueet viheriöivät, koivut alkavat olla lehdessä ja syreenit kukkivat. Rusakko loikkii kulkijan eteen yllättäin pensaiden takaa ja säikähdys on molemminpuolinen. Kyyhkyt huhuilevat ja niiden iso risuista kyhätty pesä näkyy oksan hangassa. Vähän myöhemmin haukat ilmestyvät vaanimaan ja saalistamaan lentämään opettelevia linnunpoikia. Yksivuotisten kesäkukkien istutukset alkavat. Kukkapesään kannattaa lisätä multaa, aika ajoin ehkä kokonaan vaihtaa, vähintään kuitenkin möyhiä ja lannoitaa. Osa omaisista tuo jo varhain rohkeina ja toiveikkaina haudoille kylmää kestävien orvokkien lisäksi daalioita, begonioita ja uudenguineanliisoja, jotka harmillisesti hallayönä todennäköisesti paleltuvat. Varminta on kesäkukkien istutaminen vasta kesäkuun toisella viikolla. Monivuotiset perennat nousevat mullasta omia aikojaan juuri silloin, kun se niille on sään puolesta sopivaa. Kylmänkukkien, esikkojen, vuokkojen ja kevätvuohenjuuren jälkeen ilahduttavat kukillaan alppiasterit, jaloangervot, maksaruohot, kurjenpolvet, akileijat ja kauniilla vihreillä, punaisilla tai kirjavilla lehdillään puolestaan kuunliljat, kotkansiivet, keijunkukat, poimulehdet ja maahumalat. Havuistutusten lomasta pilkistelevät sammalleimut ja patjarikot, hopeahärkki tuo kauniisti valoa valkoisilla kukillaan.
Helteinen ja kuiva tai toisaalta kovin viileä ja sateinen kesä voivat kumpikin olla omalla tavallaan hankalia hautaistutuksille. Multaan istutetut kukat ja kasvit pärjäävät parhaiten, kun taas ruukuissa haudalle jätettyjen kukkien menestyminen on usein heikkoa. Multa ruukussa voi ajoittain olla aivan läpimärkää ja kukan juuret hukkuvat/mätänevät ja seuraavassa hetkessä aurinko kuivattaa ruukun ja multa on koppurainen tai toisin päin. Yksivuotiset kesäkukat aurinkoisella kasvupaikalla maahankin istutettuina vaativat hellejakson aikana useita kastelukertoja viikossa,varjopuolelle istutettu kasvi sen sijaan voi pärjätä niukemmallakin kastelulla. Sadejakson aikana, märässä, viileässä ja varjossa kukinta on vähäistä, etenkin jos vesi ei pääse kunnolla imeytymään maaperään ja kasvupaikka vettyy. Kukkapesän salaojitus voi olla joskus muulloinkin tarpeen, sillä joillain hautausmailla on toiminnassa yöaikaan automaattinen kastelu ja vesisuihku voi osua epäonnisesti haudalle yö toisensa jälkeen turhan runsaana.
Syksyntuntua herättelee ensimmäisten lehtien leijuminen alas puistokujanteiden puista. Pihlajat ja orapihlajat värittyvät punaisita marjoistaan. Sieniä nousee nurmialueille: tatteja, rouskuja ja kanttarelleja kasvaa koivujen läheisyydestä. Tammenterhot kopsahtelevat maahan ja paikka paikoin ne voivat hankaloittaa kävelyä pyöriessään jalkojen alla. Oravat kaivavat terhoja piilopaikkoihinsa ja jostain niistä kasvaa tammen taimi tulevana kesänä. Paljon olisi materiaalia vaikka tammiaidan kasvattamiseen. Ruohonleikkureiden pörinää kuuluu enää harvemmin, sen sijaan lehtipuhaltimien ilmaa halkovaa huutoa yhä useammin. Haravoimalla ei mitä ilmeisimmin ehdittäisi enää kaikkea putsaamaan. Linnuista peipot ja pulmuset pyrähtelevät parvina nurmialueilla ja kottaraiset popsivat tuohituomen marjoja omissa porukoissaan. Käpytikka herkuttelee sembramännyn latvassa ja korpit raakkuvat kuusen yläoksistossa. Kesäkukkien aika alkaa olla ohi, kun ensimmäiset yöpakkaset ilmaantuvat. Hautakivien eteen on kesän aikana kertynyt sekalaisia tuomisia. Seurakunnan työntekijät keräävät istuttamansa yksivuotiset kesäkukat pois, omaisten itse tuomat saattavat jäädä lumen alle seuraavaan kesään saakka. Joillekin haudoille alkaa ilmestyä kanervia ja havuja. Pimeneviin iltoihin tuodaan lyhtyjä ja kynttilöitä. Talveen valmistautuminen on alkanut.
Talvella hautausmaa on hiljaisimmillaan ja kun lumi on satanut, vähäiset äänet vaimenevat entisestään. Kortteleiden pääväylät aurataan, hautauksia kun tulee myös talviaikaan. Runsaslumisena talvena hautakivet saattavat peittyä kokonaan lumeen. Tuolloin kynttilöiden ja havujen vieminen haudalle voi olla hankalaa. Osa omaisista lapioi tomerasti itse polun hautapaikalle, jotta pääsee tärkeän ihmisen muistelupaikan äärelle. Linnuille on ripustettu lintulautoja, talipalloja tai ruokintaautomaatteja puiden oksille. Kuusitiainen, närhi, punatulkku, mustarastas ja jokunen viherpeippo ainakin löytävät ruokailupaikoilta helpompaa apetta. Hangella näkyy ketun ja rusakon askelluksen jälkiä. Hautausmaat ovat myös ulkoilijoiden suosiossa: lenkkeilijät, kuntoilijat, vauvaa päiväunille kärräävät vanhemmat ja koiran kanssa kuljeksijat kansoittavat aurinkoisina päivinä hautakiviä kiertelevät tiet ja polut. Joku juoksee vain villasukat jaloissaan juuri sataneessa puhtaassa lumessa. Ja taas kevättä kohti!